Ja minäpä itse laitan tästä pohjat, eli oma ensimmäinen jänikseni:

Metsästyskortin suoritin jo ollessani yläasteella. Sen jälkeen metsästys oli pari kolme vuotta lupien hankkimista, seuraan liittymistä ja vieraslupien lunastamista metsäkanalintujen jallittamiseen.
Kolmantena metsästyskautena kuitenkin pääsin seuran jäseneksi, jolloin ei tarvinnut enää ostaa erikseen lupaa jänikselle ja linnuille. Olinhan kuitenkin pari syksyä kulkenut pelkkien lintujen perässä. Olin tällöin jo parhaimmassa metsästäjän iässä, eli 16v.
Tämä kolmas, aktiivinen metsästyskauteni alkoi reissulla Lappiin, metsästysseurani maille. Näillä mailla isukki oli pienen ikänsä metsästellyt, ja minäkin jo kolmatta vuotta kuljin aktiivisesti isäni matkassa.
Reissumme, joissa minä olin ollut mukana olivat aina suuntautuneet pelkästään metsäkanalintujen perään, mutta tänä vuonna saimme myös ajokoiran mukaan muutamalle reissulle.
Olin siis ensimmäistä kertaa varsinaisella jänismetsällä. Suuntasimme reissumme oman seuran alueella, ja "ajoalue" oli n. 2km päässä silloisesta mummolasta. Silti koiraa ei voinut laskea irti heti mummolan pihasta, joten ajoimme autolla n. kilometrin verran metsäautotietä kohti metsästysaluetta. Se alue oli niitä parhaimpia alueita silloin, kun sieltä vaaran harjalta näki mummolan pihalle samalla, kun kuunteli koiran ajoa. Laitoimme koiralle tutkapannan paikoilleen ja laskimme sen irti, jonka jälkeen siirryimme koiran perässä kohti passipaikkoja. Tämä paikka oli isukille vanha ja varma, joten annoimme koiran tehdä työnsä ja itse menimme passiin. Paikka jossa olimme passissa, oli vanhan metsän ympäröimä n. 300m halkaisijaltaan oleva nuori taimikko,eikä kestänyt kovinkaan kauaa, kun koira otti taimikon keskeltä "ajolähdön". Ajo kiertyi pari kertaa taimikon keskeltä läpi, me olimme isän kanssa passissa taimikon takareunalla, 50m välein. Olin jo siirtymässä uuteen ja "parempaan" passiin, keskelle taimikkoa, josta ajo jo aikaisemmin meni pari kertaa ohitse, mutta isukin "ohjeistuksesta" jäin taimikon reunaan, kiven päälle, ja isukki meni 40m vasemmalle puolelleni. Tämän siirtymisen jälkeen ajo pysyi edelleen taimikossa, isukki pääsi jo näkemään kerran ajon kohteen, mutta ei voinut ampua. Neljännellä kerralla jänis kuitenkin teki "harkat" taimikon reunalle, kiersi melkein koko taimikon, meni isäni edestä, mutta isukki ei ampunut, katselin samalla siihen suuntaan ja isä näytti, että nyt sinua kohti tulee suoraan. Jänis tuli suoraan polkua pitkin juosten, joka oli passistani katsoen hieman sivussa, nostin nostin haulikon poskelle ja painoin liipaisimesta..haulikon rekyyli nosti piippua sen verran, että en heti nähnyt laukaukseni tulosta. Aseen varmistettuani kuitenkin heti kävi selväksi, että jänistä oli osunut. Se ei valitettavasti vaan ollut heti kuolettava laukaus, vaan jänis jäi "huutamaan" kuusennäreen juurelle. Osuma tuli hieman takapainotteiseksi, jolloin jäniksen molemmat takajalat katkesivat, mutta osuma ei kuitenkaan riittänyt tappamaan, vaan jänis jäi "huutamaan". Riensin antamaan jänikselle kuoliniskun, jonka jälkeen isänikin saapui kaadolle. Hän totesi saman kuin minä, että hieman jäi taakse, mutta kaatui silti. Tämän jälkeen isukki taittoi kuusenoksasta näreen ja kiinnitti sen hattuuni. Eipä siinä vaiheessa suurempaa hymyä voinut siitä metsästä löytää ja parempaa fiilistä voinut itsellä olla, ensimmäinen jänis oli tosiasia.
Tämän jälkeen suolistin jäniksen, isäni ohjeiden avulla toki. Koirakin saapui siinä vaiheessa paikalle. Se oli n.5min perässä jänistä. Annoin koiralla sen sen ansaitseman jäniksen sydämen, jonka jälkeen teimme perinteisen tervastulet ja keitimme kahvit ja söimme eväät. Sen jälkeen päivä olikin siltä osin täysi, veimme koiran koppiin ja annoimme ansaitut ruoat, jonka jälkeen vein jäniksen riippumaan navetan kulmalle.

Ensimmäisen jänikseni ammuin vuonna 2005 talvella. Koira oli ajanut jänistä reilun tunnin kunnes isäukko ampui sitä seurasi kotvan hiljaisuus jolloin kysyin isältä radio puhelimella: no jäikö se? Isä vastasi että oli kaatunu mutta ku meni lähemmäs ampaisi juoksuun eikä siihen kerinny ampua enää, että oottele siellä passissa jos se sattus kohalles. No sitten koira oli tullu isännän luo (kun oli jänistä jälessä ) ja isäntä usutti sitä jäniksen perään jonka jälkeen alko uus ajo joka tuli minun passiin mutta koira oli niin lähellä jänistä että ei pystyny ampumaan ja ajattelin että voi prkl siinä se meni kunnes jänis kävi lenkin ja tuli nenän eteen kuusen alle istumaan ja siihen minä se pamautin ja sittenhän sitä sai isälle kehuskella oikein kunnolla kun ei jänis hänellä kaatunu. 

Noniin!Tänään sain sen ensimmäisen jäniksen.Aamulla noin puoli kymmeltä päästettiin koira mettään.Ei menny pitkään ku ajo parahti käyntiin mutta kuuluvuus oli todella heikko (kiitos ultra point dog gps jonka avulla tiesi ajoiko koira).Sen jälkeen odoteltiin jänistä ja lopulta lähdimme katsomaan oliko siellä jänistä edes.Yllätykseksi luulimme että se ajaa ilvestä jonka jäljet oli tuoreet.Lopulta huomasimme saman puron jäällä jäniksen jäljet mutta koira ei uskaltanut mennä jäälle.Vähän ajan kuluttu odottelimme lisää kunnes näimme jäniksen MUTTA en kerennyt ampumaan.Menimme autolle ja katselimme onko jänis mennyt sinne.Huomasimme että se oli siellä ja oli tietä pitkin mennyt pitkälle joten laitoimme koiran niille jäljille.Ihmettelimme miksi ei ajoa alkanut.Lopulta se sitten alkoi.Isä sanoi että jänis tulee kohta joten ole valmiina.Vähän ajan kuluttua huomasimme yhtä aikaa edestämme jäniksen tulevan suoraan tietä pitki kohti.Siihen sitten alapiipun tyhjensin ja se oli siinä Pitää huomenna kehuskella kavereille.Ainahi niille jotka kanssa metsästää eikä ole saanut jänistä.

olin toista kertaa metällä sitten koira alkoi ajaa ajoi noin 1ja puoli tuntia sitten näin jäneksen nostin haulikon olalle ja ammuin eka meni huti mutta toisella osu