Vähän noloa tunnustaa mutten ole saanut ikinä yhtäkään eräksi. Kerran ammuin häntätupsun ja tuulen väliin, toisella kerralla matkaa oli sen verran että jätin losauttamatta. Kilometrejä pomppupupujen perässä on kertynyt vuosien aikana satoja ja metsästyspäiviä kymmeniä.

Missä vika?

Ohjeen mukaisesti oon hakenu vääränvärisiä, hakkuiden reunoilta, aamu- ja iltahämärissä. Aina ruokana vaan jäniksen jälkiä. Noikin kaksi tapahtumaa olivat täysin "epäloogisilta" paikoilta, toinen pimeästä korpikuusikosta ja toinen mäntytaimikossa.

Mistä muut ovat pomppujäniksiä löytäneet ja millä strategialla?

Jokos Percalla on onnistanut? Ja sanoisin et tuommoiset vähän isommat peltopuskat (varsinkin rehupeltojen äärellä) ovat hyviä paikkoja... Ja jos löytyy kyseisestä puskasta vieläpä suojapaikkoja niin olisi todella hyvä.

Pari viikkoa sitten olimme pienellä porukalla jänisjahdissa omalla koirallani. Koira lähti ensin seuraamaan ketun jälkiä, mutta luopui niistä. Hetken päästä löysimme metsästä uran varresta tuoreet jäniksen paluuperät koira oli noin 50m päässä meistä. Jänis lähti lahon kuusen alta (3m minusta) makuulta juoksuun ja ammuin sitä noin 15m. Sen jälkeen koira on kiinnostunut enemmän jäniksistä. (koira on n.2vuotias)

Nyt kun luntakaan ei vielä maassa ole, niin jäniksen pyynti on aika helppoa jos jäniksiä vain alueella on. Valkoinen jänis paistaa aika kauas mustassa maassa.. 



Itse en ole kyseisiä jäniksiä pyytänyt, mutta kuvan kuitenkin nappasin saaliista.