Aivan samaa mieltä, siinä hermo lepää, varsinkin, kun aina välillä pysähtyy suon reunalla, kuuntelee ja kuulostelee, mitään muuta ei kuulu kuin vaimea teeren pulputus ja pikkulintujen viserrystä..Se on sitä jotakin

+1

Kuitenkin kaikkein mieluisammaksi omalla kohdalla on noussut lintujahti pystykorvan kanssa. On se niin mukavaa kulkea syksyisessä ja kasteisessa metsässä ja kuulostella milloin metsokukko rytisee koiran edestä puuhun haukuttavaksi tai koira etsii puussa piilottelevan teerikanan haukkuun. Siinä mieli lepää ja samalla voi ihailla koiran työskentelyä. Lisäksi yksi mieluisa jahtimuoto on jäniksen metsästys ajokoiralla. Varsinkin aivan loppusyksyn lumettoman maan jahdit ovat mielenkiintoista koettavaa. Jäniksen ollessa mustalla maalla täysin valkoinen se pyrkii pysymään viimeiseen asti piilossaan ja ne koiran riemun kiljahdukset tuntuvat syvällä selkäytimessä, kun jänis pinkaisee kuonon edestä pakosalle. Ei se ole hassumpaa myöskään ensilumilla. Silloin kuullaan ne parhaimmat ja pisimmät ajot ja jänistä pääsee näkemään ajossa usein, kun jättää haulikon autoon ja katselee jäniksen ja koiran edesottamuksia.

ei tuohon voi mitään muuta lisätäkkään, paitsi komean saaliin

Kyllähän se tuo kanalintujahti pakkasaamuna taitaa olla sitä nautinnollisinta.

Tosin kyllä sorsanmetsästyksessäkin on sitä jotain kun tyynenä iltana on kyttäämässä rantapusikossa, aurinko on juuri laskemassa ja kauempaa alkaa kuulua heinäsorsien lähestyvää ääntä.. 

-Arska_1

Itse olen ollut koiran ohjaajana jänismetsällä. Onhan se mukavaa kuunella, kun lähellä kuuluu haukku ja orottaa, koska sen pääsis näkemään.
Minusta jänistys ainakin vielä. 

Hirven mehtuu koiralla ja varsinkin omalla koiralla

sorsa tai majava ja kyyhkykiin