Omalla kohdalla näitä suurpetohavaintoja on vuosien varrelta useampia, enää puuttuu vain ahma vaikka senkin jälkiä olen joskus nähnyt. Jos vaikka aloittaisin ilveksestä, jonka näin n. 6v sitten lieksassa jäniksenajokokeessa. Aluksi luulin, että laikahan siellä sakeasta mäenrinteestä tallustelee, kun kyseisessä maastossa oli myös hirvijahti käynnissä, mutta otuksen noustua tiellä n. 3m päässä huomasin että perkules ilveshän tuo on ja vieläpä isokokoinen. Siitä se lähti laiskasti tallustelemaan tietä pitkin poispäin ja kerran suvaitsi vilkaista olkansa yli ennen kuin loikki takaisin metsään. Muita ilveskohtaamisia ei ole omalla kohdalla sattunut, mutta paljon olen jälkiä nähnyt talviaikaan.
Susia olen myös nähnyt kahteenkin otteeseen. Ensimmäinen tapaus sattui n. 4 vuotta sitten, kun oltiin tulossa pois jänisjahdista serkkujen kanssa. Aamun ensimmäisestä ajosta kaatui yksi jänis, mutta toista ei löytynyt vaikka koiralla oli tuore jälki, joka havaittiin hyvän lumipeitteen ansiosta. Maastosta pois ajellessa huomattiin kaksi otusta tien varressa jolkottelemassa joita luulimme aluksi koiriksi, mutta lähestyttäessä huomattiin jotta nehän ovatkin susia. Siitä ne loikkivat tien oikealle puolelle ja jäivät vielä katselemaan n. 50m päähän hakkuuaukolle, kun pysähdyimme katselemaan. Siitä ne lähtivät jolkottelemaan aukon yli ja hävisivät metsään. Toinen susikohtaaminen sattui pari vuotta sitten keväisellä pielisellä pilkkireissun yhteydessä. Oltiin vasta matkalla pilkkiapajille serkkujen kanssa, kun äkkäsimme jäällä tuoreen oloiset sudenjäljet. Niitä siinä katselimme hetken aikaa ja jatkoimme matkantekoa. Matkanteko kuitenkin keskeytyi, kun jälkien jättäjä ilmestyi läheisen niemen takaa ja pinkoi niin kovaa kuin käpälillään vain pääsi. Sitä menoa saatiin seurata melkein 10min, kun ensin susi juoksi taustalla näkyvälle rannalle ja sieltä pitkän matkaa rantoja pitkin, jonka jälkeen ylitettiin iso järvenselkä ja lopulta susi katosi saareen. Täytyy sanoa, että kovaa se susikin pääsee, jos niin haluaa.
Karhuja on myös sattunut pari kertaa omalla urallani. Ensimmäinen tapaus sattui vuosia sitten sumuisena aamuna eräällä teerisuolla, jossa olin lintuja väijymässä. Suon takana oli äänistä päätellen hirvijahti käynnissä ja nähtävästi sen takia suon takaa karkottui karhu, joka lähti ylittämään suota kovalla vauhdilla ja suoraan kohti minua. Siinä hetken aikaa jo etsittiin kivääriä selästä, kun näytti että päälle se juoksee, vaan älysi kuitenkin kurvata ohi, kun tarpeeksi karjahteli. Etäisyyttä ei tosin ollut kuin 50m vaan kyllä se pisti sydämmeen muutamia lisälyöntejä.
Toinen kohtaaminen sattui onneksi turvallisemmissa merkeissä, kun marjareissulta pois ajellessa juoksi emokarhu kahden pennun kanssa auton edestä tien yli. Muita kohtaamisia ei vielä ole sattunut, mutta eiköhän niitä vielä joskus pääse näkemään muuallakin kuin telkkarissa ja eläintarhassa.
