Itellä nyt 4-vuoteinen ajokoira narttu. Pilliä koira ei vielä kovin hyvin usko. Mutta tänä syksynä olen ruvennut ottamaan koiran juoksemalla kiinni ja antanut makupalan. Siinä samassa kun pillittelee niin luulisi että alkaa pysähtymään pillistä. Kerran tänä syksynä koira totteli pilliä, lähti juoksemaan tietä pitkin pois päin mutta kun vihelsin niin kääntyi takaisin ja tuli luokseni.

No itse lähtisin tutkimaan asiaa siltä suunnalta että totteleeko muulloin käskyjä? (siis kaipaa muutakin harjoitusta kuin pelkkää metsästystä)
Moni ajokoira on niin "virkaintoinen" että ei varsinkaan ajaessa kuule mitään ... Itsellänikin toi nuorempi on vähän sellainen että ei kuule mitään kun on tuore haju nokassa, mutta vähänkin vanhemmalta jäljeltä kyllä kuuleekin käskyn (ja totteleekin). Silloin jos ei ole hajua (eli yleensä siinävaiheessa kun ollaan jo lähellä autoa ja kotiin lähtöä), niin riittää kun päästän jonkun äänen että koira katsoo, jolloin tulee heti kun näytän talutusremmiä.

Peuran ajon keskeyttämisessä ei tuolla nuoremmalla toiminut edes sähköpanta, mutta kun muutaman kerran pääsin peuran ja koiran väliin kieltämään koiraa, niin oppi siitäkin alkoi mennä perille.
Usein tämä koira tulee takaisin huudostakin, mutta sikäli hassusti, että ei yleensä tule suorinta tietä, vaan juoksee omia jälkiään takaisin paikkaan jossa minut on nähnyt viimeksi. Sieltä sitten jälkiäni seuraten tulee luokseni. Muutaman kerran tuota olen hiukan huvittuneena seurannut joissain aukeammilla paikoilla.
Ja silloin jos ajo on kestänyt pari tuntia tai enemmän, niin on jo niin "villiintynyt" että ei uskalla luokseni tulla (vaikka olisi lähelläkin) pelkän näkö tai kuulohavainnon perusteella, vaan on saatava haistaa ilmasta tai jäljistä että on tuttu ihminen.

No sehän on yksi niistä perusasioista niin metsästys- palvelus- ja seurakoirienkin koulutuksessa että koira mieluiten noudattaa niitä komentoja joista uskoo olevan itselleen hyötyä/ iloa.
Jonkunaikaa nuo herkut ovat ihan ok, mutta pitää vähitellen totuttaa koira siihen että riittävä (ja ehkä jopa paras) palkkio on isännän antama kehu tai silitys. (voi olla ikävää jos metsällä on reppu oltava sitävarten että saa koiran palkkiot kuskattua mukana  )
Kannattaa tosiaan ola koiralle johtaja myös muualla kuin metsällä, että opii luottamaan siihen että tuo ihminen on se joka tietää joka asiassa miten pitää toimia että olisi hyvä olla.
Siis johtajuus ei tarkoita liikaa ankaruutta, vaan sitä että muistaa olla looginen määräysten ja kieltojen suhteen.
Itse ehkä voisin suositella lukemaan noita Cesar Milanin kirjoja, joista on helppo oppia miten koiran kanssa voi olla looginen ja tiukka johtaja olematta silti ankara.

No tosin SAATTAA voimakasviettisellä koiralla myöhemmin olla pieniä ongelmia tottelemisessa eräissä tilanteissa.
Esimerkkinä nyt toi minun Roope (isä ajokoira/ emä saksanpaimenkoira)... Se tottelee "normaalitilassa" sanallisia komentoja ja käsimerkkejä yms. eleitä, mutta riistavietti on niin korkea, että esim peuran perään lähtiessä ja peuran ollessa näköetäisyydellä ei kuule mitään (eikä edes sähköpannalla ollut vaikutusta). Kuitenkin kun näköyhteys saaliiseen katkeaa alkaa taas komento tehoamaan.
Myöskään pitempään ajettuaan (noin 2 tuntia tai yli) ei tule luokse pelkällä käskyllä, vaan pysyy näköetäisyydellä. Sitten vasta tulee luokse kun on ensin päässyt haistamaan ilmasta tai jäljistä että on "turvallinen ihminen" jonka näkee.

Aivan totta että kun antaa käskyn, niin se on huolehdittava että se myös toteutuu loppuun asti.
Siinä vain on oltava kärsivällinen ja jaksettava toistaa samaa linjaa jatkuvasti.
Kyllä se yleensä itsepäisempikin koira alkaa muistamaan kumpi se on joka päättää asioista kun vain riittävän monta kertaa on korjattu "väärää toimintaa".